Totuushan on nyt se, että kello on jotain kuusi ja mä valvon ja ressaan ensi-iltaa, verhojen valmistumista ja rakentamisia ja baletista fuetee (joo, en todellakaan tiedä kuinka se kirjoitetaan) piruettia. Jota en kerralla oppinut. Tai opin, mutta tieto ei osannut enää tässä väsymystilassa ja flunssahoureessa vaan mennyt jalkoihin saakka. Eilen olin akupunktiossa ja olin melkein varma, että olisin rentoutunut siitä. Mulla siis hoidetaan mun hartioita, joissa on joku TOS. Fysioterapeuttini mukaan "aika paska homma, jos tähän ikään mennessä sellaisen olen hankkinut". Opinnäytetyöni harjoitukset oli hyvät, ei sieltäkään ole ressiä ja baletti, noh fueteepiruettia lukuunottamatta, ihkua. Mutta silti...4:45 PAM! Mielikuvaharjoittelin piruettia, mielikuvaompelin verhot ja mielikuvarakensin valot ennenkuin viitsin nousta herättämään muita. Äiti komensi takaisin nukkumaan (se on kylässä ompelemassa ne verhot), mutten halunnut mennä. Seuraavaksi ajattelin ensin mielikuva tanssia keskustaan, ennen kuin toteutamme sen myöhemmin aamulla.

Ihminen siis valvoo ja tuskailee stressin tullessa. Sitähän se on jo enemmän ja vähemmän ollut 3,5 vuotta, mutta nyt pääsin jotenkin sen sieluun. Nyt odotan kuin kettu harakan suusta putoavaa juustoa, että pääsen niiden valojen kimppuun. En siksi, että tajuaisin niiden sunnittelusta jotain, vaan siksi, että saisin jotain konkreettista tekemistä hyvän musiikin kanssa ja näkisin samalla, että taiteellinen osuus valmistuu.

Olen nyt ladannut tästä meidän tutkostakin muutaman kuvan bittiavaruuteen. Onko joku oikeasti joskus ladannut jonkun kuvan näillekin sivuille?

Prosessimme etenemisestä sen verran, että tänään tanssimme halki kaupungin. ;) Sen missä, en kerro, tule ja bongaa! Juttu etenee ja esitys ja ajatukset syvenee. Itse olen suunnitellut lukevani kirjaa jossain keskustassa viikonloppuna - rentoutumisen nimissä.

Sain palautetta blogistamme...kehoittaisin silti kirjoittamaan tänne, koska siitä olisi meille ja muille enemmän hyötyä ;)

-Jensteeni