Totuus on se, että kun ihmisellä ei ole tekemistä se nukkuu.

Allekirjoittanut on Valkeakoskelta alunperin Kokkolaan juosten kirmannut 21-vuotias. Nainen. Ja ajankohtaista on se, että olen juuri saanut päätökseen erään koulutuksemme suurimmista kursseista: oman ohjauksen. Kyllä. Eilen oli viimeinen esitys ja oloni on, yllätys yllätys, väsynyt.

Ja toisaalta tuntuu että ei väsytä, mutta kun ei ole tarvettä lähteä reeneihin, suunnitella niitä, hankkia jotain esitykseen tai hoitaa asioita etukäteen koska kerrankin on aikaa, niin olen nukkunut ja paljon. Olenko siis oikeasti väsynyt vai vaan vailla tekemistä?

Jos oikein tosissaan ajattelee niin en olis kyllä saanu nukkua. Koska koti on koko viikonlopun juhlimisen jälkeen melko mielenkiintoisen näköinen ja erilaisia likaisia tavaroita lojuu koko kaksion täydeltä. On tosi ihanaa nukkua, mutta kun herää ja tajuaa nukkuneensa sellaset kevyet kolmen tunnin päikkärit niin alkaa heti miettiä että "ai saatana, olisin voinu nyt tehdä tämän, sen ja tuon..." sitten torkahtaa uudelleen ja säpsähtää vartin päästä hereille ja sama ajatus tulee uudestaan mutta nyt vielä vihaisempana.

Mutta joo, nyt olen hereillä ja kuitenki väsyttää. Kestääköhän tätä nyt niin kauan kunnes alan seuraavan "pakollisen" iltapuuhan. Koska nyt tuntuu siltä että nukkumiseen ei voi kyllästyä, sitä ei vaan saa tarpeeksi. Ja syy tähän on varmasti se, että nukkuminen on Kiellettyä. Nukkua saa jos on kipeä tai jos terveydenhoitaja julistaa että olet ylirasittunut elikkäs loppuun palanut. Oma diagnoosi on arvoton. Laiskaksi leimataan. Itse leimaan ainakin.

Aion nukkua tällä viikolla päiväunia, jos väsyttää. Ja todennäköisesti väsyttääkin, koska kalenterissa on iltamenoa vasta perjantaina. Hyvää yötä.

Laura.